Lauttia Kristiina

Kiinnostukseni esiintymiseen alkoi jo pikku tyttönä alakoulussa. Nuoruudessa toimin aktiivisena koulun näytelmäkerhossa ja kevätjuhlissa esiinnyin aina äidinkielen opettajamme ohjaamissa runo-ohjelmissa.

Aikuisena liityin kesäteatteriryhmään. Viimeisin niistä oli Hauhon Kesäteatteri. Teimme vain musiikkinäytelmiä, ohjaajana meillä oli tuolloin aina ammattilainen. Roolejani Hauholla olivat mm. Viulunsoittaja katolla: Golde, Tukkijoella: kaupustelija Maija, Anna Liisa: Anna Liisan äiti Riika, Lasse Mårtensonin musiikkinäytelmissä: Hangon Silmä: Virolaiseukko Sammu ja Vilgot Seikkailija: kasinon emäntä Svea.

Runojen ja lausuntataiteen kiehtovaan maailmaan minut tutustutti 70-luvun lopulla Kanta-Hämeen Lausujiin liittynyt isäni. Liityin tuohon 1976 perustettuun yhdistykseen 2002. Lausunta vei minut mukanaan ja teatteriharrastus jäi pikkuhiljaa taka-alalle.

Kanta-Hämeen Lausujat ry:ssä olen saanut työskennellä eri ohjaajien opetuksessa useissa produktioissa runsaan kahdenkymmenen vuoden ajan. Olemme valmistaneet yhden isomman proggiksen vuodessa. Ohjaajiamme ovat olleet mm. Arja Nurminen, Taru Kivinen, Riitta-Liisa Helminen, Marjo Ventola, Kirsi-Kaisa Sinisalo. Nykyisin yhdistys toimii yhteistyössä Vanajaveden Opiston kanssa ja minä olen yhdistyksemme varapuheenjohtaja.

Olen kurssittanut itseäni SLL:n järjestämillä kursseilla useina vuosina mm. Joutsenon kesäkursseilla, Ida Ahlberg seuran kesäkursseilla, joissa opettajina olivat mm. Tuomo Holopainen, Eijakaija Sippo, Iiro Kajas, Päivi Kangas. Nuo olivat antoisia kursseja taitavine opettajineen. Heidän oppinsa ovat auttaneet minua suuresti runon tulkinnassa ja analyysissa.

Olen myös osallistunut SLL:n Aika-hanke koulutukseen, Malla Kuuranteen Aänen pesu -kurssiin. Eikä kouluttautuminen tähän lopu – tänä keväänä edessä on Mallan Puheen pesun -kurssi.

Ensimmäisen valmistamani runoillan ”Fuuga Häkkilinnulle”, ohjasi lausuntataiteilija, teatterialan kouluttaja Marjo Ventola. Se oli näyttöesitykseni Suomen Lausujain Liittoon, johon tulin valituksi marraskuussa 2021.

Esitys kertoi nuoren tytön kasvutarinan uskovaisessa kodissa kaikkine haasteineen. Esitin sitä useaan kertaan vuosien 2021–23 aikana mm. Hattulan ja Hämeenlinnan seurakuntien järjestämissä tilaisuuksissa.

Toisen valmistamani esityksen ”Olisiko mahdollista” ohjasi näyttelijä Emilia Pokkinen. Esitys sai ensi-iltansa 7.1.2024. Tämä ohjelma, jota edelleen pyydetään esitettäväksi, sukeltaa ihmisen tunteisiin eri elämän tilanteissa.

Esiinnyn yhdistyksen kanssa ryhmässä ja tilauksesta yksin erilaisissa tilaisuuksissa häissä, hautajaisissa, syntymäpäiväjuhlissa… Esiinnyin mm. Hämeenlinnan Taiteidentalviyö -tapahtumassa, Sibeliuksen syntymäkodissa.

Olen parhaimmillani viipyilevissä, monikerroksisissa teksteissä

Ohjaajani, samoin kuin näyttöarvioitsijani, ovat sanoneet, että olen parhaimmillani viipyilevissä, monikerroksisissa teksteissä. Mieluisinta genreäni ovatkin klassikkorunoilijoiden tekstit, jotka tarjoavat kuulijalle pohdittavaa vielä kotimatkallekin.

Matkani runouteen on ollut voimaannuttava monessa elämäni vaiheessa. Matkaa kuvaa yhden rakkaimmista runoistani Sirkka Seljan ”Oikea ja vasen tie”, sen ensimmäinen ja viimeinen säe:

“Oikea ja vasen tie olivat raivattuja, / niin tutut, jo kaikkien tiedossa.
Nyt lähdin keskelle tuntematonta / tiheikköä, kuusien keskelle….
Olin tullut lujalle maaperälle, puiden takaa / häämötti tie, aurinko, vihreys /
ja minä ajattelin: tämä oli riitti, tutkinto / ja läpäisy.”