Ystävät runossa!
Tällä hetkellä, kun maailma etsii itseään, kun kulttuuri ja taide ovat kovassa kurimuksessa ja maailmalla monet joutuvat vaeltamaan turvapaikkaa hakien, nousi mieleeni tämä runo. Miten ajankohtainen taas. Suuret runoilijat osaavat nähdä menneisyyden, tämän hetken ja tulevan niin kirkkaasti. Runoista on luettavissa ´monen ihmisen kaiku´, niin kuin Pentti Saaaritsa on sanonut runossaan Runous.
Voimaa meille kaikille! 31.10.2024
Malla Kuuranne
. . .
Sinä sepitit minut. Tässä maailmassa
ei minun kaltaistani ole olemassa.
ei voisi ollakaan. Ei auta lääkäri,
ei runoilija lohduta, ja harhakuvani
häiritsee päiviäsi, kiusaa öitäsi.
Me kohtasimme uskomattomana vuotena,
kun voimaton maailma oli nääntyä,
kun se murehti, kuihtui vailla toivoa,
ja vain haudat kaikkialla tuoreita.
Nevan aalto tervanmusta ilman lyhtyjä,
yö muurien ympärillä synkeä…
Ja silloin ääneni kutsui sinua!
Mitä olin tehnyt, en tiennyt itsekään.
Saavuit luokseni kuin tähden johdattamana,
astuit syksyiseen murhenäytelmään,
astuit iäksi tyhjenneeseen taloon,
josta lensi parvi poltettuja runoja.
– Anna Ahmatova (suom. Marja-Leena Mikkola)
